Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Lumikilla oli Mies. Lumikin Mies oli Taikametsän Vartija. Vartijan tehtäviin kuului valvoa kuka pyrkii tähän salaiseen paikkaan. Vartija huolehti myös Taikametsän lämmöstä ja usvasta. Jokaisen pienenkin orastavan Taimen Vartija kiskoi pois, jottei Taikametsän tasapaino häiriintyisi. Hentoinen rasahdus kuului Luoteisosassa. Joskus pohjoisessa. Milloin missäkin. Ryminät saivat Vartijan hätääntymään, jolloin Lumikki riensi Vartijan avuksi ylläpitämään Taikametsän lämpöistä …

On taikametsässä talo. Talossa Neito. Neidolla Kääpiöt. On taikametsässä katoamaton aika. Taikametsässä on kaikki. Taikametsä hyvälee ja hellii. Huokailee ja houkuttelee. Taikametsän lämmin usva  kietoo itseensä, saaden unohtamaan. Taikametsässä on talo. Talossa Neito. Neidolla Kääpiöt. Usvaan kietoutuneena. He unohtivat.

Kerran aamulla aikaisin vielä muun maailman nukkuessa, istui Lumikki portaalla. Kahvikuppi vieressään, rööki huulessa, puhelin kourassaan ja mietti kenelle olisi jotain sanottavaa. Kantaisiko maailma päällään ihmistä, jolle Lumikin ajatuksilla olisi merkitystä? Pysähtyisikö kukaan lukemaan mitä löytyisi Kääpiöarmeijan takaa, hentoisen Lumikin syvimmistä mietteistä? Lumikki mietteissään oli aina uskonut Totuuden kantavaan ja anteeksiantavaan voimaan. Totuus olisi aina …

Väritettävänä ja kuvitettavana elämällä, matkaa tekee Lumikki kääpiöineen. Matkalaukkuna hänellä on Pandoran lipas ja matkaeväinä Usko, Toivo ja Rakkaus. Kulkuvälineenä on Totuuden juna, mihin se sitten ikinä tuon kaiken johtaakaan. Welcome to this Journey 🙂